Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Nimi kohtaan laitetaan esim: Hämyusva, Loikkaklaani

”Puhe” näihin ja ajatukset voi merkitä omalla tavallaan. 

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Serena

08.09.2019 19:10
Köynnös, Valoklaani
Yksin oleminen ei sopinut minulle. Koko elämäni olin odottanut, ettei minun pitäisi olla yksin, mutta koskaan toiveeni ei ollut toteutunut. Olin kai syntynyt yksinäiseksi. Ja erilaiseksi. Joka ikinen kerta kun olin yrittänyt päästä muiden kissojen huomioon, minut oli häädetty. Pitkäjalkaiset (ihmiset) olivat myöskin häätäneet minut. Nyt olen metsässä ja olen eksynyt. En näe ketään missään. Kunnes takaatani kuuluu ääntä. Pusikon kahinaa ja hiljaista valitusta. Puskan takaata tulee esiin leiskuva tutkineen kolli ja nuori hopeanharmaa naaras. Naaraan korvasta vuotaa verta ja se näyttää kivuliaalta.
”Osaisitko auttaa? Tyttäreni on loukkaantunut ja hän tarvitsee hoitoa”, kellanpunainen kolli sanoi. En osannut, vaikka olisin halunnut auttaa en tiennyt miten. Tunsin kyllä yhden kissan, joka osaisi. Kissa oli häätänyt minut moneen kertaan, mutta toivoin hänen auttavan tällä kertaa. Johdatin kissat suuren luolan eteen.
”Menkää sisälle”, sanoin. Kolli näytti epäluuloiselta, mutta ei ihme. Hän ei edes tiennyt nimeäni. Eihän minulla edes ollut nimeä, mutta aina kun joku sitä kysyi vastasin, että nimeni oli Köynnös.

Liekki, Valoklaani
Nuori kolli käski minun mennä sisälle. Epäilykseni heräsi, mutta menin silti luolaan. Katossa kimmelsi pieniä pisteitä ja luoksemme juoksi naaras.
”Minä kuulin ne!” hän sanoi. Omituista. Hän käänsi katseensa tyttäreeni ja hänen ilmeensä muuttui. Hän näytti myötätuntoiselta.
”Tarvitsette apua”, hän sanoi ja juoksi luolan perälle. Kun hän tuli takaisin hänellä oli suussaan hämähäkinseittiä. Hän paineli sitä tyttäreni korvaan ja veren tulo hillitti.
”Kuka sinä olet?” en voinut olla kysymättä.
”Minä olen Perhonen”, naaras sanoi. ”Entä te?”
”Olen Liekki ja tässä on tyttäreni Usva”, vastasin irroittamatta katsettani naaraasta.

Usva, Valoklaani
Korvan kipu hellitti hieman. Liekki oli juuri kertonut täysin tuntemattomalle naaraalle sen mitä olimme vaalineet vuosia. Totta, minä olen siis Usva ja isäni on Idiootti. En tarkoita sillä, että hän olisi tyhmä vaan hänen ensimmäinen nimensä oli ollut Idiootti. Hänelle oli aina ollut heikko kohta nimet ja olimme päättäneet, että emme kertoisi niitä kenellekään. Jos minulta kysyttäisiin en luottaisi Perhoseen. Ainoa syy miksen ollut hyökännyt hänen kimppuunsa oli se, että hän oli auttanut minua.

Perhonen, Valoklaani
Usva vaikutti Liekkiä epävarmemmalta. Naaras oli hyvin kaunis ja pidin hänestä heti. Olisin antanut mitä vain, jos hän olisi ollut pentuni. Mutta silloin muistin äänet, jotka olin kuullut. Äänet olivat hokeneet: klaani, klaani, klaani. Pesän perältä kömpi Laine. Kolli oli kadonnut veljeni, jonka olin löytänyt kaksijalkalasta.
”Tässä on veljeni Laine”, esittelin veljeni Liekille ja Usvalle. ”Laine, tässä ovat Liekki ja Usva”. Laine nyökkäsi tyynesti ja istui viereeni. Suuaukosta tuli sisälle Köynnös. En jaksanut sanoa hänelle, että hänen täytyy lähteä. Hän istuutui Usvan viereen ja kuiskasi korvaani:
”Minä johdatin heidän tänne.” Nyökkäsin ja annoin hänelle vihdoin ja viimein anteeksi.
”Emme elä kauan yksikseen”, Liekki sanoin.
”Minulla on idea”, vastasin.

Vastaus:

Hieno tarina! Saat tästä 26 kp:ta!

Nimi: Lummeklaani

08.09.2019 16:29
Luku 1 osa 2


Aamutähti //Aamuna//

Olemme istuneet jonkin aikaa. Aloin jo tylsistyä ja jalkani alkoivat puutua. "Mennäänkö kävelylle?" kysyn Unelta. Uni nyökkäsi ja nousimme ylös. Pystyin jo astumaan takajalallani, mutta se vähän arkaili vielä. Varovaisesti kiipeilimme alas puusta. Kävelimme koivujen seassa. Pääsimme muutaman puun luo, missä kasvoi valkoisia kukkia. Poimin yhden kukan ja laitoin sen Unen korvan taakse. "Sopii sinulle." sanoin. Uni hymyilee minulle. Jatkoimme matkaa, sitten saavumme kaunille lammelle, jota koristi lumpeet. Uni joi siitä. Minulla ei ollut janoa. Yhtäkkiä Unen jalat alkoivat tutista. "Mitä tapahtuu?" henkäisin katsoessani ystävääni. Sitten hän kaatuu pehmeästi maahan.


Unipilvi //Unena//

Jalkani tutisi, kunnes tunsin maan lähtevän alta. Pyörin mustassa pimeydessä, kunnes pääsin maahan. Helpottuneena aloin ravistella jalkojani. "Hei Uni." kuului kuiskaus takaani. Käännyin säihkähtäneenä ja katsoin hopeanharmaaseen naaraaseen, joka loisti silmiä särkevästi. "Kuka olet?" kysyin. "Hohdesydän. Olen Tähtiklaanilainen. Minulla on sinulle viesti." naaras sanoi. "Miten pääsin tänne? Mikä viestisi on? Mikä on Tähtiklaanilainen?" kyselin kysymyksiä. Päässäni vilisi niitä vielä enemmän. "Rauhoitu nuorukainen. Ilmoitan, että sinä Aamun kanssa pitää perustaa oma klaani ja sinä olisit sen parantaja. Parantaisit jokaisen klaanitoverisi. Aamusta tulisi sen päällikkö. Hän johtaisi klaaniaan omalla sinnikkyydellään. Teidän pitää etsiä lisää kissoja jäseneksi. Muuten tiedät mitä tehdä." Hohdesydän sanoo ja näkökenttä alkoi menmä mustaksi. "Älä mene!" huudan, mutta upposin jo mustaan pimeyteen.


Tuhkamieli //Tuhkana//

Kävelin veljeni Yön kanssa metsässä. Veljeni kertoi välillä vitsejä kun kompastelin koivujen oksiin. "Kohta alat syömään ruohoa." veljeni vitsaili kun menin taas naamalleni. Murahdin hänelle, sillä vihasin hänen vitsejä. Silti olen uskollinen veljelleni, sillä hän on veljeni. Muuta en kaivannut. Veljelläni oli kyllä ongelma, sillä hänen mielestään vain minä en riitä. Hän haluaa isompaan porukkaan ja etsiä rakkautta. Hän toivoo pentuja. Minä, pentuja? Hyi! Riesaa ja häiritsisivät koko ajan! Näin jonkun kellanpunaisen naaraan hopeanharmaan naaraan ääressä lammella. *Jos Yö löytää heidät niin sitten hänen on pakko olla heidän kanssaan.* ajattelin hermostuneena. Olin kun en huomaisikaan, mutta aavistin veljeni haistavan heidät, sillä hän nosti päänsä pystyyn. "Tuolla on joku." hän kuiskasi korvaani vilkuillen siihen suuntaan, missä näin naaraat. *No niin, nyt saamme seuraa...* ajattelin harmistuneena. Kävelin silti hänen perässään. Katsoimme puskien suojasta, kun kellanpunainen kuiskaili hopeanharmaan korvaan. Veljeni astui risun päälle ja siitä kuului naksahdus. Kellanpunainen käänsi katseensa meihin päin ja sitten alkoi lähestyä meitä varoen. *Se pelkää meitä!* ajattelin ihmeissäni. Luulin että naaraat eivät olisi niin arkoja kuin olin kuullut. Naaras haisteli puskaa. Veljeni hyppäsi esiin. "Hei! Olen Yö. Hauska tavata!" hän naukaisee iloisesti. Naaras katsoi kummastuneena veljeäni ja sitten rentoutui. "Olen Aamu. Oliko siellä puskissa vielä joku?" naaras kysyi. "Joo, veljeni Tuhka. Tule Tuhka!" hän kutsui minua. Kävelin vihaisena veljeni rinnalle. "Ja kuka sinä olet?" kysyn kärttyisenä. "Aamu. Mutta voisitteko auttaa ystävääni Unta, hän ei herää!" naaras alkoi anelemaan. Katsoin hopeanharmaata naarasta, jota oletin Uneksi. Yö meni heti naaraan äärelle ja alkoi heittää tätä vedellä. Naaras ei tehnyt elettekään. "Onko hän kuollut?" kysyin. Yö käänsi päänsä minuun päin ja kohauttaa olkapäitään. Sitten Uni alkoi liikkua ja pian hän olikin jo seisomassa. "Aamu! Meidän pitää perustaa klaanit ja etsiä uusia kissoja jäseneksi. Sinä olet sen päällikkö ja minä parantaja." Uni höpisi kiihdyksissään, tuijottaen silmiään räpäyttämättä Aamua.


Yöroihu //Yönä//

Katselen hölmistyneenä kaunista naarasta, joka höpisi jotain "klaanista", "päälliköstä" ja "parantajasta". En tajunnut yhtään mitään, mutta Aamu näytti sentään jotenkin ymmärtävän. Aamu käänsi katseensa minuun ja veljeeni. "Tuletteko mukaan matkaamme? Perustamaan klaania, kissajoukkoa joka elää yhtä. Auttaa toisiaan. Taistelevat yhdessä elämästään. Aiotteko auttaa meitä, että saamme elinvoimaisen klaanin tänne metsään?" Aamu sanoi. Katsoin innokkaasti Aamuun. "Kyllä Aamu! Ja veljeni myös." vastasin innokkaasti. Katsoin veljeäni, joka väläytti minulle vihaisen katseen. *Miksi sinä aina olet tyytymätön?* kysyin mielessäni Tuhkalta. Menin Unen vierelle. Tämä tärisi jostain syystä. Painauduin hänen turkkiaan vasten ja hän vain meni sukkelasti pois. Hän ei edes katsonut minuun. Käänsin katseeni harmistuneena naarasta Aamuun. Unikin oli kääntänyt katseensa häneen. "Aamu, sinä olet kohta tämän klaanin päällikkö. Sinun pitää juoda Tähtilammesta, pääsemme yhdessä Tähtiklaaniin, jotta saat yhdeksän henkeäsi ja nimesi. Sen jälkeen saat viisautesi ja tietoisuutesi klaanien tavoista ja sinä tulet johtamaan klaanisi kissoja." Uni sanoi.


Aamutähti //Aamuna ja Aamutähtenä//

Katsoin kummastuneena Unta. "Mikä ihmeen Tähtilampi?" kysyin. Uni osoitti lampea, mistä oli juonut. "Käykö minullekin samalla tavalla kuin Unelle? Jalat alkaa tutisemaan ja sitten vaan kupsahdan maahan?* mietin. Join lammesta ja sitten tuntui kuin olisin vain nukahtanut. Näkökenttä sumeni mustaksi, ja pian olinkin ihan toisessa maailmassa. Uni seisoi vierelläni ja meitä ympäröi moni muukin kissa. "Aamu, tässä on Tähtiklaani. He antavat sinulle yhdeksän henkeä, että voit johtaa hyvin klaaniasi." Uni sanoi ja perääntyi ringistä. Valkoinen naaras astui eteen. "Hei kultaseni. Olen emosi Lumi. Annan nyt sinulle rakkauden hengen, jotta voit antaa jokaiselle klaanisi kissalle emojen lempeyttä." naaras sanoi ja kosketti nenääni omallaan. Kehooni levisi lämmön tunne. Kun emoni otti nenänsä pois, se loppui. Seuraavaksi tuli ruskea raidallinen kolli. "Olen Raita, emosi veli. Annan sinulle päättäväisyyden hengen, että jaksat johtaa klaaniasi loppuun asti." hän sanoi ja kosketti kanssani neniä. Tällä kertaa vatsaani kouristi ja minua sattui. Huokaisin helpotuksesta, kun hän otti nenänsä pois. Ja näin jatkui yhdeksän kertaa.

***

"Annan tällä hengelläni viisautta, että osaat tehdä oikeat valinnat." hopeanharmaa kolli sanoo. Koutistus tuntui pikaisesti vatsassani ja pian hellitti. Nämä oli nyt käyty yhdeksän kertaa läpi. Sattui joka paikkaan. Kolli palasi rinkiin. "Nyt tunnemme sinut klaanisi ensimmäisenä päällikkönä, Aamutähtenä." kolli lausuu. "Aamutähti! Aamutähti! Aamutähti!" kissat huusivat uutta nimeäni. Musta naaras astui eteen. "Sinun pitää nimetä nyt Unen, Tuhkan ja Yön uudelleen klaanisi sopivaksi nimiksi. Klaanisi nimi olkoon Lummeklaani!" naaras ilmoitti. Nyökkäsin ja näkökenttä sumeni.

//jatkuu//

Vastaus:

Niin pitkä tarina, että pakko antaa 45 kp:ta!

Nimi: Lummeklaani

07.09.2019 19:15
Luku 1 osa 1


Aamutähti //tässä vaiheessa Aamu//

Kävelin yksin koivumetsässä. Erakkona oleninen oli raskasta, sillä kukaan ei ollut minua auttamassa. Oikea takajalkani oli kipeä. *Ehkä on aikani kuolla.* ajattelin. Tuskin pystyin edes astumaan takajalallani ja kävelin kolmella jalalla. Alkoi sataa. Saavuin ison tammen luo. Näin siellä ylhäällä kolon. *Vihdoinkin suojaa.* ajattelin helpottuneena ja ponnistin kolmella jalalla ylös ensimmäiselle oksalle. Se oli liukas, mutta pidin kynsilläni tiukasti kiinni. Jatkoin samaan malliin, kunnes pääsin kolon eteen. Menin sisään. Siellä oli lämmintä ja ympärillä lojui sammalia. Kokosin sammaleet lämpimäksi makuusijaksi ja käperryin nukkumaan. *Voisin jäädä tänne, kunnes kuolen...* ajattelin ennen nukahtamistani.


Unipilvi //tässä vaiheessa Uni//

Juoksin juoksujalkaa kauas kotiväkeni pesältä. Tai se ei enää ollut kotiväkeni, sillä karkasin kun he olivat hirveitä. Juoksin täysiä ja nenääni tulvahti jonkun vieraan kissan tuoksu. *Menenkö vain ohi?* ajattelin, mutta haistoin myös hänestä huokuvan kivun. Seurasin hajujälkeä ja pääsin suurelle tammelle. Siellä oli kolo, josta haju tuli. Kiipesin ketterästi ylös ja menin sisälle koloon. Katselin kellanpunaista naarasta, joka nukkui. Hänen oikea takjalkansa oli väärässä asennossa. Hiivin naaraan luo ja menin kissan jalan ääreen. *Toivottavasti teen oikein.* rukoilin. "Tämä saattaa vähän sattua." kuiskasin naaraan korvaan ja väänsin jalkaa.


Aamutähti //Aamuna//

Vaikka nukuin, tunsin jalassani yllättäen jyskyttävää kipua. Avasin silmäni salaman nopeasti ja katsoin hopeanharmaata naaraskissaa, joka oli kipeän takajalkani ääressä. "Mitä sinä teet?" ulisin kivusta tuskissani. Naaras katsoi minua anteeksipyytävin silmin. "Anteeksi, yritin auttaa." naaras sanoi. Jalkani hetkellinen kipu oli loppunut, naaras teki vain nopean liikkeen hänen jalallaan. Nyt jalassa tuntui vähemmän kipua kuin aiemmin. "Ei satu enää paljoa jalkaan." sanoin tunteettomasti. Sitten katsoin häntä suurin silmin kuin pentu. "Miten teit sen?" kysyn ihmeissäni.


Unipilvi //Unena//

Katson naarasta vähän itseäni vähätellen. "Se oli pientä... Tiedän kyllä vähän sairauksista ja rohdoksista... Niin..." änkytän ujosti. "En kyllä osaa metsästää kun olen karannut lemmikkikissa." jatkan. Naaras katsoo minua hölmistyneenä ja ymmärtäväisenä. "Ehkä elettäisiin yhdessä, kun osaat parantaa ja minä metsästää, vaikka itse sanonkin." naaras sanoo vähän naurahtaen. Hymyilen pienesti. "Miksi ei?" sanon. "Mutta ensin meidän pitää tietää toistemme nimet." lisään. "Ai niin, tietenkihän nimet pitää juuri tietää. Minä olen Aamu." naaras sanoo naurahtaen. "Minä olen Uni." esittäydyn. "Tule vain istumaan viereeni Uni." Aamu sanoo ja menen istumaan hänen viereensä.

//jatkuu. Sori kun en kirjoittanut sillä tavalla kuin pitäisi. Ehkä kirjoitan välillä eri tavoilla, sori jos vähän häiritsee ylläpitoa. Mutta siis, tässä ensimmäinen tarinani täällä, sekä ihan ensimmäinen taeina täällä tarinavieraskirjassa! :D tattadaaaaa!!!//

Vastaus:

Hieno tarina! Ei haittaa vaikket kirjoittanut kuin ohjeissa sanottiin. Teksti oli selvää ja mukaan tempaisevaa. Saat 24 kp:ta!

©2019 Klaanientie - suntuubi.com